P/T13 kesäkausi päättyi lohkovoittoon

Palataan vielä menneen kesäkauden nurmikentille P/T13 joukkueen osalta.

Ottelukalenteriin ilmestyi kesäkuun alussa 12 ottelua viikoittain pelattavaksi, kun takana oli vasta muutama viikko treenejä sekä omatoimiharjoittelujakso, samoin kuten muillakin futaajilla poikkeusajan keväästä johtuen. Joukkueen kokoonpano ei juuri muuttunut edellisestä kesästä, mutta koska T15-joukkueelle ei perustettu tänä vuonna sarjaa, niin saimme poikajoukkoon vahvistukseksi kolme reipasta 2007-ikäistä tyttöä.

Sarja pelattiin kaksinkertaisena, etäisyyksillä Janakkalasta Nokialle. Kotikenttänä meillä oli juuri kunnostettu Untulan nurmi viimeistä kesää, koska tämä oli myös viimeinen kausi 8v8-sarjassa. Kausi alkoi kotipelillä ja se voitettiin runsasnumeroisesti, vaikka pitkän tauon jälkeen peli ei teknisesti niin täydelliseltä vaikuttanutkaan. Saatiin kuitenkin heti vahva alku ja hyvä fiilis joukkueeseen, edellinen kausi kun päätettiin useampaan tappioon.

Kesän edetessä vastassa oli kovia joukkueita, eikä kertaakaan ollut itsestään selvää peliä. Yksi peli jäi varmasti kaikkien mukana olleiden mieleen, eikä mitenkään iloisella tavalla. Tervakoskella kesäkuussa joukkueemme hyökkääjämme kaatui pelitilanteessa oman jalkansa päälle ja loukkasi itsensä niin pahasti, että ambulanssi hälytettiin paikalle. Tuo tapahtuma kuitenkin osoitti, millainen yhteishenki joukkueessa oli, kun kaikki tsemppasivat kaveria, myös yli joukkuerajojen.

Joukkueen taidot kehittyivät treeni kerrallaan, peli peliltä. Kauden alussa syötöt eivät aina osuneet perille, mutta kesän mittaan joukkuepelaaminen edistyi ja muuttui suorastaan viihdyttäväksi seurata. Joukkueen tärkein taustavoima - vanhemmat, olivat mahtavan aktiivisesti seuraamassa ja kannustamassa pelaajia joka pelissä suurin joukoin. Kaikista kotipeleistä saatiin voitto, josta iso kiitos Untulan hornankattilassa huikean kannustuksen! Monesti sai havaita vieraspelissäkin, että lavelaisia kannattajia oli kentän laidalla enemmän kuin paikallisia.

Kauden kahdestatoista pelistä saldona oli kahdeksan voittoa, tappioita tuli sopivasti, tasapelejä ei yhtään. Turengissa oltiin tasalukemissa peliajan päättyessä, mutta hävittiin karvaasti tuomarin antamalla lisäajalla 5-4. Se herätti tunteita, mutta opetti meitä. Seuraavan kerran tekonurmella pelattiin kovinta vastustajaa TPV:tä vastaan, se peli voitettiin, eikä loppukaudesta enää kertaakaan hävitty.

Viimeinen peli vaihtui pelattavaksi Turvan kentälle, Untulan remontin takia, ja se oli joukkueelle kuin siirtymä isolle aikuisten kentälle. Tuo viimeinen peli oli otteiltaan vapautunutta ja rentoa ja viimeinen puoliaika lähes hulluttelua, koska meillä oli selvä ote pelistä ja samalla sarjan voitto käsillä, voitimme Padon 7-1. LaVe teki sarjassaan eniten maaleja ja päästi omaan maaliin toiseksi vähiten. Sarja oli äärimmäisen tasainen ja olimme lopussa tasapisteissä TPV:n kanssa. Voitimme kovimman kilpailijamme molemmilla kerroilla kohdatessamme, joka ratkaisi lohkovoiton Lammille.

Pelasimme tällä kaudella parasta jalkapalloa, paremmin kuin kertaakaan aiemmilla kausilla. Opittiin pelaamaan entistä enemmän yhtenä joukkueena, kaikki saivat syöttöpelin pyörimään sekä pelaajat saivat peliin iloa ja puheensorinaa. Jokainen löysi paikkansa kentällä ja loisti omilla vahvuuksillaan. Hyökättiin joukkueena ja puolustettiin yhtenä tiiminä, kaikki kannustivat tosiaan niin kentällä kuin sen laidalla. Monet ottivat myös selkeää roolia omalla tontillaan, etenkin maalissa, puolustuksessa ja keskikentällä. Maalintekijöitä tänä vuonna oli laajalla rintamalla ja se kertoo joukkuepelaamisen luonteen muuttumisesta.

Nyt lehtien pudottua puista, odotamme jo innolla tulevan kevään vihreitä nurmia. Silloin pääsemme uuden haasteen pariin, kun aloitamme pelit täysikokoisilla kentillä, yhdentoista kenttäpelaajan sarjassa sekä tutulla, taistelevalla valko-punaisella asenteella.